En tiedä oletteko huomanneet, mutta meidän ikiomaa Hiihtolomaa kutsutaan nykyisin Talvilomana. En tiedä onko niin ollut aina, itse heräsin siihen vasta maanantaina ja valtaisa tunnekuohu otti minusta vallan! Eihän se nyt näin voi olla... Järkytyksestä tyrmistyneenä tai jotain sinne päin, hakeuduin Wikipediaan, josta uskomatonta kyllä, löytyy omat sivut Hiihtolomalle ja sieltä tämäkin kriisi sitten ratkesi!
"Nykyään hiihdon merkitus talvilomalla on vähentynyt, mutta edelleen hyvin monet hakeutuvat laskettelemaan talvilomalla." - Wikipedia 2015
Vai että sellaista.
Omaan Hiihtolomaani kuului matka Kuopion Rauhalahteen perheen kanssa. Kylpylähotellissa tottakai pulikoitiin ja saunottiin, mutta muuten kolmen päivän matkaan ei oikein mitään sen erikoisempaa mahtunutkaan. Ruokaa, keilailua ja vähäistä ulkoilua, mikä ihmetyttää näin jälkeenpäin paljon. Miksi ihmeessä olin niin paljon sisällä?
Kuopiosta palasimme keskiviikkoiltana yhden pysähdyksen taktiikalla, joka sijoittui Mikkeliin, isäni tädin luo. Myös isän kaksi serkkua ja heidän perheensä tulivat käymään, sillä asuvat hekin Mikkelissä. Hienoa oli tavata sukulaisia pitkästä aikaa, varsinkin sellaisia joihin en ole ollut kauheasti yhteyksissä oikeastaan koskaan, enkä siten ole päässyt heihin tutustumaan kunnolla. Kuinka he silti tulivat jokainen koulujensa ja töidensä jälkeen tervehtimään, vaikka keskiviikko arkipäivään voisi kuulua paljon muutakin tärkeää.
Eilen torstaina oli inssi numero 2! Ensimmäinen päättyi toissa viikolla hylkäykseen, ja nyt oli aika ottaa härkää sarvista kiinni. Keksittyminen oli maksimissaan, mutta niin oli jännityskin ja heti kokeen alkuun tulikin hassuja ihme vaihdeongelmia ja pyyhkijät jäivät päälle. No muuten koe menikin hyvin, yhtä suojatielle pysähtymistä lukuunottamatta ja siihenhän se sitten niin. Ei onneksi tällä kertaa, sillä kokeenvastaanottaja ilmoitti päästävänsä minut siitä huolimatta läpi!
Ensimmäinen ajoreissukin tuli nopeasti, sillä heitin Aleksin tekonurmelle jalkapallotreeneihin, joihin minulla ei vieläkään ole asiaa jalkani kanssa. Nyt minulle on annettu kaksi eri diagnoosia ja kaksi eri leikkausaikaa. Voin näemmä valita, että kumpi kuullostaisi mukavammalta.... Onhan tämä ihan naurettavaa että 6kk:n jälkeen lääkäreillä on kaksi eri näkemystä jalastani ja kaikkien tutkimusten jälkeen minulle on tarjottu vain 2500€:n laskua kolmannesta leikkausvaihtoehdosta, jonka hylkäsin suoraan hinnan nähtyäni.
Turvallisesti pääsimme parkkipaikalle asti, mutta sitten tapahtui jotain mitä ei olisi saanut käydä. Kävelin pukukoppiin ja päätinkin sitten mennä mukaan juoksemaan ja potkimaan, vaikkei minulla varsinaisia pelikamoja ollutkaan mukana. Lenkkarit ja verkkarit olivat jo jalassa muutenkin, hikisen paidan lainasin kopista! Yllättävän hyvässä kunnossa olin, hämmästelin sitä itsekkin treenien jälkeen, vaikka pallotouchi oli ihan hirveää, vieläpä niillä lenkkareilla. Kotiin päästyäni mieli oli virkeä, mutta jalka oli punainen kuin paloauto ja hieman turvonnut....
Ylppäritkin lähetyvät ja tänään päätin tehdä itselleni jonkin sortin aikataulun lukemista ja elämää varten. Fysiikka, matematiikka ja terveystieto tulevat aiheuttamaan tarpeeksi päänvaivaa muutamaksi viikoksi, joten tuokin kalenteri näyttää jo melko hirveältä. Saa nähdä miten käy!
-Sampo-
Kuopiosta palasimme keskiviikkoiltana yhden pysähdyksen taktiikalla, joka sijoittui Mikkeliin, isäni tädin luo. Myös isän kaksi serkkua ja heidän perheensä tulivat käymään, sillä asuvat hekin Mikkelissä. Hienoa oli tavata sukulaisia pitkästä aikaa, varsinkin sellaisia joihin en ole ollut kauheasti yhteyksissä oikeastaan koskaan, enkä siten ole päässyt heihin tutustumaan kunnolla. Kuinka he silti tulivat jokainen koulujensa ja töidensä jälkeen tervehtimään, vaikka keskiviikko arkipäivään voisi kuulua paljon muutakin tärkeää.
Eilen torstaina oli inssi numero 2! Ensimmäinen päättyi toissa viikolla hylkäykseen, ja nyt oli aika ottaa härkää sarvista kiinni. Keksittyminen oli maksimissaan, mutta niin oli jännityskin ja heti kokeen alkuun tulikin hassuja ihme vaihdeongelmia ja pyyhkijät jäivät päälle. No muuten koe menikin hyvin, yhtä suojatielle pysähtymistä lukuunottamatta ja siihenhän se sitten niin. Ei onneksi tällä kertaa, sillä kokeenvastaanottaja ilmoitti päästävänsä minut siitä huolimatta läpi!
Ensimmäinen ajoreissukin tuli nopeasti, sillä heitin Aleksin tekonurmelle jalkapallotreeneihin, joihin minulla ei vieläkään ole asiaa jalkani kanssa. Nyt minulle on annettu kaksi eri diagnoosia ja kaksi eri leikkausaikaa. Voin näemmä valita, että kumpi kuullostaisi mukavammalta.... Onhan tämä ihan naurettavaa että 6kk:n jälkeen lääkäreillä on kaksi eri näkemystä jalastani ja kaikkien tutkimusten jälkeen minulle on tarjottu vain 2500€:n laskua kolmannesta leikkausvaihtoehdosta, jonka hylkäsin suoraan hinnan nähtyäni.
Turvallisesti pääsimme parkkipaikalle asti, mutta sitten tapahtui jotain mitä ei olisi saanut käydä. Kävelin pukukoppiin ja päätinkin sitten mennä mukaan juoksemaan ja potkimaan, vaikkei minulla varsinaisia pelikamoja ollutkaan mukana. Lenkkarit ja verkkarit olivat jo jalassa muutenkin, hikisen paidan lainasin kopista! Yllättävän hyvässä kunnossa olin, hämmästelin sitä itsekkin treenien jälkeen, vaikka pallotouchi oli ihan hirveää, vieläpä niillä lenkkareilla. Kotiin päästyäni mieli oli virkeä, mutta jalka oli punainen kuin paloauto ja hieman turvonnut....
Ylppäritkin lähetyvät ja tänään päätin tehdä itselleni jonkin sortin aikataulun lukemista ja elämää varten. Fysiikka, matematiikka ja terveystieto tulevat aiheuttamaan tarpeeksi päänvaivaa muutamaksi viikoksi, joten tuokin kalenteri näyttää jo melko hirveältä. Saa nähdä miten käy!
-Sampo-
Onnea kortista! Itsekin sammutin auton inssissä, mutta vain kerran ja se oli käynnissä niin nopeasti ettei haitannut läpipääsyä :) Peukut muuten erinomaisesta kalenterinkäytöstä!
VastaaPoista-Piia
Kiitos! Kalenteri on kyllä kätevä. Sain tämän siskoltani joululahjaksi ja ennen tätä kalenterini oli omassa päässäni, tärkeämmät puhelimessa ja kaikista tärkeimmät aina unohdin... :D Nyt ei ole enää siitä huolta!
PoistaErittäin hyvin sanottu, sillä niinhän se useasti on! Olen kans moneen otteeseen kokeillut käyttää vain puhelimen kalenteria kun synkronoituu kaikkien laitteiden kesken automaattisesti, mutta en vaan muista mitään jos laitan ne sinne...! Tarvitsen sen fyysisen kirjoituksen ja hommat jäävät mieleen. Josta tulikin mieleeni, että ylppäreihin lukiessa kannattaa tiedostaa millainen opiskelija on – ei vain seurata virtaa. Itsellä jäi Suomessa oikikseen pääsy mahdollisuuksia kauemmaksi varmasti osin sen tähden, että olen oppinut vasta myöhemmin yliopistossa oikeat tekniikat opiskeluuni. Ne ovat työläitä, mutta kerrasta jää pääsääntöisesti asia päähän.
Poista