Maanantain vietimme koululla. Koko reissun kuumin päivä ja ilmanlaatukin oli todella huono. Aamulla aurinkoa ei näkynyt ollenkaan ja pölyn, sekä muun roskan havaitsi jopa koulurakennuksen käytävillä kävellessä.
Seurasimme oppitunteja aamupäivän. Liikuntatunti! Oppilaat jakautuivat tyttöjen ja poikien liikuntaryhmiin. Ainakin poikien piti seistä rivissä kuuntelemassa opettajan ohjeita. Neljä riviä x noin 8 oppilasta per rivi. Pojat seisoivat aivan hiljaa hyvällä ryhdillä ja kuuntelivat. Alkulämmitelyksi juoksimme ympäri koripallokenttää muutaman kierroksen ja opimme kuinka näyttää numerot sormilla Kiinassa. tehtävä oli pillin vihellyksestä muodostaa niin monen oppilaanryhmiä kuin opettaja sormillaan näytti. Hämmennys syntyi kun opettaja nosti oikean käden peukalon ja etusormen. JOSTAIN PARI ÄKKIÄ! Otin siitä jonkun suomalaisen ja tuulettelimme että olimme ensimmäisten joukossa. Numero oli kuitenkin kahdeksan ja saimme raukuvat naurut ja koska olimme viimeisiä muutama kyykky lisärangaistukseksi.
 |
| Tyttöjen liikuntatunti |
"FIVE VERSUS FIVE! YOU OUR TEAM!" kuului kiinalaisten poikien suusta kun aloittelimme koripallopelejä. Ei liikuntatunneilla muuta tehty, taikka välitunneilla. Koripalloa päivästä toiseen vuoden ympäri. Pelistäkään ei enään tullut mitään. Ystävälliset isäntämme vain syöttelivät suomipojille ja katselivat kun heittelimme palloja sinne sun tänne. Kaatuilivat eteemme ja esittivät etteivät osaisi puolustaa. Hiki siinä silti tuli ja henkeä ahdisti.
Ruoka oli tänään hyvää hei! Koulussa! Niiltä peltisiltä alustoilta! Hyvää ruokaa! Kanaa ja riisiä ja nautaa!
Ruuan jälkeen meillä oli parin tunnin luppoaika, jonka käytimme pelailemalla kaikkia mahdollisia urheilulajeja ja ihan vain nauttimalla ajastamme ja lämmöstä.
Iltapäivällä vuorossa oli leijojen rakentamisesta. Kiinassa maisemassa melkein aina näkyi leija jos toinen ja nähtävyyksien luona joku oli aina lenättämässä erilaisia kapistuksia. Aikataulu oli kuitenkin niin tiukka, etten koskaan saanut leijaani valmiiksi vaan heitin sen tyynesti roskakoriin. Eihän ne mihinkään kuitenkaan lentäneet, halvat kaupan rakennusmallit antoivat käteen vain. Mutta idea oli hauska ja askartelu nyt on aina omanlainen taiteenlaji, josta nauttii vaikkei olisi niin taitavakaan.
Pingis! Koulun toinen urheilumahdollisuus. Meille pidettiin oma pingistunti koulun pingissalissa. Meitä opastivat 13-15 lapsukaiset, jotka nauroivat samalla kun me opettelimme Leevin kanssa pelaamaan niinkuin aito oikea kiinalainen pingis-pelaaja. Hauskaa oli ja pelitkin sujuivat mukavasti! Mutta se harjoittelun määrä, mitä niilläkin nuorukaisilla oli takana on jotain aivan käsittämätöntä. Pojat ja tytöt takoivat palloa kuin viimeistä päivää. Vastaavaa näkyä saa hakea olympialaisista, joiden pingistä ei edes Suomessa näy.
Koulun jälkeen kävin paikallisella sulkapalloklubilla takomassa palloa vartin ajan perheen isän kanssa. Hallilla ei selkeästikkään ollut toimivaa ilmastointia... Sitä lämpöä mikä niistä paristakymmennestä pelurista lähti, hämärien loisteputkien alla.
Menimme Fengin kanssa Suvin ja hänen perheen luo illalliselle. Ruokaa joka puolella aina, taas. Pöydällä kanaa kolmella tavalla, riisiä, perunoita, vihanneksia ja sen jälkeen pyörittiin portaita alas.
Illalisen jälkeen, kuitenkin kiinlaisvieraamme kysyivät, jos haluaisimme lähteä ajamaan ympäri Pekingiä ja katsomaan nähtävyyksiä pimeällä. Totta kai! Hyppäsimme autoon, mutta yllätyksekseni kiinalaiset isäntämme eivät lähteneet mukaan? Vastauksena oli tarve tehdä läksyt. No mutta menihän se matka siinä kiinalaisen isän kanssa rattoisasti, toinen puhui kiinaa ja toinen suomea.
Valoja, meteliä, autoja ja suuria rakennuksia. Kello oli vähän yli kymmennen, mutta istuimme silti ruuhkissa..
