Eilen siis saavuimme aamulla Pekingiin noin aamu seitsemän maissa. Lentokentällä joukko innosta pinkeitä nuoria sinkoili puolelta toiselle. Itse olin aivan poikki valvotun lennon jälkeen ja energiapuutettakin oli haivattavissa, olihan lentokoneen ruoka taas sitä samaa tuttua roskaa ja annoksen koko oli suunniteltu anorektikolle.
Ensimmäinen asia minkä havaitsin astuttuani ensimmäisen kiinalaiseen ulkoilmaan oli ilmanlaatu, mikä nyt olikin odotettavissa. Hengittäminen oli vaan niin raskasta, kaiken maailman lika ja törky tarttui nenän limakalvoille eikä suun kautta hengittäminen tuntunut yhtään sen houkuttelevammalta vaihtoehdolta.
 |
Lentokentältä matka jatkui linja-autolla kohti kouluamme. Itse nukuin koko matkan. Kurvattuamme sisään koulun porteista sen isolle asfaltoidulle pihalle alkoi valtava molemminpuolinen hämmästely. Linja-auton ympärille kertyi lapsia ja nuoria katsomaan uusia vieraita toiselta puolen maailmaa, samaan aikaan kun me seisoimme suut auki ihmetellen omaa olemassa-oloamme ja suuria betonisia koulurakennuksia.
 |
| Kouluruoka. Mautonta taikinaa.... |
"Mitä nää on? Milt se maistuu? Outoa. Pahaa! Hei maista tota!!"
Ensimmäinen ruokailu, ns. brunssi, tarjottiiin meille koulun pienessä ruokailu-tilassa. Kala-allergikkona osa ruuista näytti niin epäilyttäviltä, joten ne väliin, sillä olisihan se nyt melkoinen suoritus maata sairaalassa kahden tunnin jälkeen.
Hetken levon jälkeen menimme seuraamaan englannin tuntia. Neljäs kerros, kapea käytävä, hiostava ilma ja pieni luokkahuone. Istuimme pienille jakkaroille luokan perälle muutaman suomalaisen kanssa. Oppilaidenkaan oloissa ei ollut kehumista. Vanhat metalliset tuolit joihin ruuvattu vaneri levyt istuimet. Pulpeteissa vastaava viritelmä.
Opetus oli pelkästään opettajan ohjaamaa ja oppilaat istuivat hiljaa kuuntelemessa. Jos joku joskus alkoi vastaamaan jotain kysymykseen oikein, keskeytti opettaja sen sanomalla vastauksen loppuun, oppilaan vielä miettiessä oikeita sanoja.
Aiheena oli perinteisen kiinalaisen lääketieteen ja länsimaisen erot. Propagandaa totta kai.
Oppitunnin jälkeen matkasimme välituntipihalle. Kaksikymmentä koripallokoria, viisi pöytätennispöytää ja pari telinevoimistelu telinettä. Suuntasimme määrätietoisesti koripallokenttien keskelle ja löysimme sattumalta muutaman host-oppilaan.
 |
| Yao Ming- Poikien suurin idoli! |
Suomi vs. Kiina oli valmis alkamaan. No ei peliä oltu pelattu kuin pari minuuttia kun Suomen pelaajat yskivät keuhkojaan ulos ja pyysivät taukoa. Kokoonpanojen muutoksia ja taas mentiin. Lämpötila lähemmäs 25 astetta. Yleisöäkin ihan mukavasti kertyi katsomaan sitä nöyryytystä, jonka Kiinan pojat järjestivät. Sen jälkeen pöytätenniksessä, sama lopputulos.
 |
| Ping-Pong |
Päivän päätteksi teimme vielä perinteisen kiinalaisen leimasimen kiveen kaivertaen ja painoimme kortteihin leimat. Koulun loputtua "äitini" ja host-oppilaani ottiva minut mukaan ja suuntasimme kohti kotiamme jonnekkin päin Pekingiä.
Korkea 22-kerroksinen kerrostalo, joita oli vartiodussa taloyhtiössämme neljä kappaletta. Kahdeksas kerros. Hissistä ulos astuttuani likaiseen porraskäytävään mietin jo hetken mihin olen suostunut. Ovesta sisään ja kengät pois. Pienen kaksion kokoinen asunto, joka on kuitenkin kolmio. Muuten aivan normaali, ei suomalaisesta poikkeava rakennus.
Uusille vieraille tarjotaan aina nuudeleita, niin myös minulle. Ruuan jälkeen suihkun kautta suoraan nukkumaan. Kello on 21.00. Uni saapuu 21.01
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti