20.12.2013

Joululoma!

Ei kyllä siltä tunnu, ikävä kyllä. Ajatuskin siitä, että jouluaatto on jo ensi tiistaina naurattaa. Sää on kuin lokakuussa, koulu jatkui normaalisti aina viimeisiin tunteihin asti, eikä joulu nyt muutenkaan ole näkynyt kuin kuukausi sitten ilmestyneessä lelu-kataloogissa. Ikävä kyllä tänäkään vuonna ei sieltä mitään kinuamisen arvoista löytynyt, niinkuin nyt on tupannut jo muutaman vuoden olemaan, mistä lie johtunee....

Tänä vuonna olen tehnyt ensimmäistä kertaa varmaan elämässä, muille jotain korttia tai lahjaa. Kai se lahjojen saamisen halu täytyy antamisella korvata. Tämän on korvannut joulukorttien teko, uusi ihmeellinen obsessioni ja ajanviettotapani.Tänäänkin jo muutama tunti tässä pöydän ääressä häärätessä on mennyt. o.O. Että jos sinun postilaattikkoosi ilmestyy outo paperiliuska, josta ei saa mitään selvää, niin se on varmaan minulta. 




Joulun vietän kotona perheen kesken. Sekin on  jotain aivan uutta. Isovanhempani, joiden luona yleensä olemme joulun viettäneet, muuttivat ja halusivat olla joulunajan kaksin uudessa asunnossaan. Onneksi äiti osaa tehdä hyvää ruokaa. Mutta tuleeko tästä joulusta muuten yhtään mitään?

No tulee tulee! Odotan innolla joulua ja lomaa. Saa ottaa aivan rauhassa ja olla vaikka ihan hiljaa, mennä ulos(jos sää sen sallii) kavereiden kanssa ja tuleehan se uusi vuosikin kohta. Mutta mutta nyt on aika tyhjää kaikki, eikä ole juuri mitä kertoisin enempää. Jalkapallo treenitkin jatkuvat vasta tammikuun puolenvälin jälkeen. Paitsi hei elämäni toinen 10!!! Maantiedosta!! 

Mutta toivotan kaikille hyvää joulua ja lomaa samalla!

5.12.2013

Tekniikan ihmeet...

Saksan-tunti, vaikeita lauseita, en tiedä tuota sanaa. Otan puhelimen esiin ja katson sanakirjasta vastauksen. Kaupan urheiluväline alennuksessa!! Tarkistanpa hinnan laskimella. Entäpä mikä täthtikuvio tuo tuolla oikein on kysyy sisko, puhelin kertoo senkin.

Varsinkin puhelinten kehitys viime aikoina on ollut käsittämätöntä, kaiken ne mahdollistavat. Helpottavat elämää, monissa asioissa. Ja voihan niillä siis edelleen soittaa ja laittaa viestiä toisille, jälkimmäistä varsinkin. Onko puhelimesta tulossa kuitenkin liian suuri osa meitä?

Istun jälleen koulussa ja katson ympärilleni, monenlaista härveliä pöydillä, osa käytössä ja osa ei. Itse säilytän puhelinta suurimman osan ajasta lokerossa, muutamia poikkeus tunteja lukuunottamatta. Mutta miksi sen puhelimen täytyy olla koko ajan siinä käsissä? Eikö ne kaverit odota, jäänkö minä nyt ulos porukasta, jos en ole instagramissa, facebookissa tai whatsappissa. Kyseiset sovellukset ovat mielestäni hyviä, mutta jos niiden käyttö ylittää kohtuuden ja tapahtuu aivan väärissä tilanteissa on se mielestäni jo pelottavaa.
Osaammeko olla enää sosiaalisia, soitammeko me enää koskaan toisillemme? Entä jos joku ei vastaa puhelimeen, ignoorako hän minut tahallaan vai onko hän treeneissä, no ensimmäinen varmaan.

Tänään oli myös koululamme Itsenäisyyspäivänjuhla ja seuratessani kanssa opiskelijoita, on todettava että, kunnioitus esiintyjiä kohtaan on melko vähäistä, jos puhelin on kourassa esitysten ajan. Varsinkin kun tänään meille oli siunattu puhujaksi SOTAVETERAANI! .

Ja en nyt tässä avautumisessa meinaa, että en itse käyttäisi liikaa puhelinta. Käytän ja aivan väärissä paikoissa, mutta ongelman ratkaisun ensimmäinen vaihe on sen löytäminen ja myöntäminen, niinkuin sanonta sanoo...

Seuraavassa videossa yhdysvaltalaisnuoret kertovat, miten puhelin heidän elämässään näkyy. Katsoessani ekaa kertaa tuon itkin ja nauroin samaan aikaan.