25.5.2016

Kevään viimeiset!

Vuosi Lappeenrannassa lähenee loppua. Alotin viime elokuussa opiskelun ja ensimmäinen lukuvuosi huipentui wappuun ja sen rientoihin. Nyt on enää jäljellä viimeinen matikan kurssi, jota en läpäissyt talvella, jonka jälkeen palaan Klaukkalaan kesän viettoon. Kevät oli kyllä omalta osaltani ihan uskomaton ja sain kokea käsittämättömän hienoja hetkiä. Kolmiviikkoinen wappu, Suomen pisin wappu eli Lappeenrannan yliopiston wappu tarjosi menoa ja meininkiä miltei päivittäin. Rehellisesti täytyy kuitenkin sanoa, että en ole wapun suurin ystävä. Paljon kouluhommia odottaa tekemistä, kamala määrä juhlia, eikä kukaan muista mitään, jos muutamia nuotio iltoja ei lasketa mukaan. Mahtuu mukaan myös paljon siistejä juttuja, joissa myös minä olen innolla mukana. Ja koko setin kruunaa teekkarikaste Saimaaseen ja wappuaatto!



Toukokuu huipentu jalkapallon ja kavereiden parissa. Olen valmentanut nyt kohta kuusi kuukautta PEPO:n junioreissa ja se on ollut kyllä hyvä vastapaino kaikelle opiskelulle. Nyt wapun jälkeen pääsin vielä treenaamaan poikien kanssa useammin kuin kerran viikossa, joka oli talvella treenitahtini, sillä en opiskeluiltani ehtinyt. 

Samalla olen viettänyt kavereiden kanssa sellaisia iltoja, joita en koko vuoden aikana ole viettänyt. Viime viikonloppuna istuttiin Kasinon terassilla keskustassa sijaitsevassa laivasatamassa. Juteltiin kesän ohjelmista ja kuluneesta vuodesta, naurettiin ja oltiin. Tuollaisia iltoja ei kovin montaa ole vuoteen mahtunut, vaan aika usein mennään lujaa valtavassa porukassa ilman sellaista yhteisten tunteiden ja ajatusten jakamista.





Eilen tiistaina lähdettiin ex tempore retkelle kaupunkia ympäri. Ehdotin kavereille geokätköilyä ja tunti myöhemmin Mari, Antti, Otto ja Aino olivat mukanani puhelimen kartta kädessä etsimässä pieniä bokseja ympäri maita ja mantuja. Geokätköily on harrastus mun mieleen, sillä samalla saat liikkua porukassa, leikkiä arteen etsintää ja tutustua täysin uusiin paikkoihin, joiden olemassa oloa et edes ehkä tiennyt. Ja onhan se puoli ilmaistakin vielä.

 Varsinkin tämä viimeinen on yllättänyt minut tänä keväänä jo kahdesti. Aikasemmin tässä kuussa löysimme jo suljetun uimarannan, jonka auringonlasku kruunaa joka ilta. Eilen vastaan tuli Lappeenrannan ortodoksinen hautausmaa, pieni lehtomainen puisto kallion päällä aivan keskustan kupeessa, muutaman kerrostalon välissä. Paikkaa ei ole mahdollista nähdä kunnes sinne itse päätyy. Tällaiset paikat herättää myös kunnioitusta omaa kotikaupunkia kohtaan, sillä tuokin oli ollut pystyssä jo ainakin 115 vuotta!


Ilta päättyi mun, Antin ja Oton osalta vielä PEPO-Kultsu miesten II.divisioonan jalkapallo-otteluun. Oon nyt noin kuusi kuukautta valmentanut PEPO:n 06- syntyneissä pojissa harrastus mielessä. Viime syksynä kun lopetin kotona Klaukkalassa valmennuksen ja muutin tänne opiskelemaan ajattelin, että valmentaminen koulun ohella vois olla hyvänä vastapainona. Talvella se oli ehkä hieman raskasta, enkä kyllä voinut osallistua treeneihin kuin kerran, maksimissaan kahdesti viikossa. Kurssit ekana vuonna vaati niin paljon, ettei minusta yksinkertaisesti riittänyt vaikka kuinka halusin. Nyt keväällä kun koulu on vähentynyt, on valmentaminen alkanut taas maistua siltä samalta omalta jutulta mitä viime syksynä ja en malta odottaa että pääsen sitä jatkamaan syksyllä.

Ai niin, takasin siihen PEPO-Kultsu otteluun. No tilannehan oli siis se, että kaksi paikallista seuraa kohtasivat toisena sarjatasolla 19 vuoden tauon jälkeen ja tavoitteena oli saada rikottua uusi katsojaennätys II.divisioonassa. Päästyämme lippujonosta, tajusimme heti että olemme todistamassa jotain hienoa ja ainutlaatuista Etelä- Karjalaisessa urheilussa. 1524 katsojaa, molempien seurojen juniorit, vanhemmat, Lappeenrantalaiset ja Joutsenolaiset, kesäisessä koko perheen tapahtumassa. Oli pomppulinnaa, Saipan pelaajia, frisbee golfia ja ruokaa. Ottelu ei ollut peli parhaimmasta päästä, mutta lopulta maalejakin saatiin. Lopputulos 2-1 kotijoukkueelle.



Tästä alkaa pikku hilja suunta kohti Klaukkalaa ja perhettä, sekä kesää ja hieman vapaata opiskelusta ja kouluista. Sitä ennen on kuitenkin vielä elämänmuutos, jota odotan innolla, että samalla hieman pelkään. Muutan Marin kanssa yhteen ensi sunnuntaina, sillä saimme yhteisen kaksion LOAS:lta aivan koulun vierestä! Miksi pelkään? Noh, viime vuonna haaveenani oli päästä Vierumäelle liikunnanohjaaja koulutukseen, mutta kaikkien mutkien kautta pääsinkin tänne Lappeenrantaan. Lupasin itselleni, että käyn ainakin pääsykokeissa tänä keväänä ja ne ovat heti muuton jälkeen... Olimme alunperin valmistautuneet muuttoon vasta elokuun alussa, mutta saimme asunnon jo nyt, ennen pääsykokeita. En ole varma haluanko Vierumäelle, mutta jos näin käy on muutto mennyt hukkaan.. Sitä on kuitenkaan vielä ehkä turha murehtia, sillä testeissä en ole edes käynyt.

Kuitenkin! Vuosi täällä on nyt kääntymässä loppuun ja mitään en kadu! Vaikka opiskelu tuntui liian usein ylitse pääsemättömältä ja täysin turhalta, talven pimeydessä elämässäsi oli 10 tuntia koulua ja 10 tuntia unta ja rahat tililtä hupenivat kuin tuhka tuuleen, en silti vaihtaisi hetkeäkään. Syksyllä kun saan aloittaa vuoden tuutorina ja ohjata uusia tulevia opiskelija fukseja, olen varma ettei se vuosi tule olemaan yhtään edellistä hassumpi.

Nyt kuitenkin hyvää kesää kaikille ja heipat Lappeenrannalle hetkeksi! Palaillaan taas elokuussa!

-Sampo-


2 kommenttia:

  1. Milloin takasin Vekaralle? T. 2/15 SiRad
    Ps. Tj 21

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouduin uudestaan kutsuntoihin, jotka on ensi syksynä, joten en osaa sanoa milloin tai minne... Vähän kyllä harmittaa ettei alokas Yrjölästä tullu SiRad!
      Reservin aurinko paistaa jo melkein siellä!

      Poista