What's up Thursday!

Tänään oli se päivä! Tänään se loppuu! Abishow, penkkarit ja risteily, ei kun ei sittenkään tuota viimeistä!

Aamulla kello soi jo ennen kukonlaulua. Olin lupautunut jakamaan vielä loput penkkarikarkit abeille, laittamaan musiikin, videon ja esityksen kuntoon, sekä juontamaan vielä koko shown. Kaikki alkoi kuitenkin lahota käsiin 20 minuuttia ennen abishowta. Tietokoneeni hajosi lopullisesti ja jaoin karkitkin väärille henkilöille, vaikka juuri nuo kaksi asiaa olin luvannut hoitaa, en mitään muuta.

No pikaisen sähläyksen ja paniikin jälkeen löysimme koululta koneen, johon saimme ladattua esityksen Facebookista, musiikit soivat puhelimen kautta ja videota ruvettiin etsimään ylimääräisiltä muistitikuilta. Karkkeja ei valitettavasti voinut korvata.

Abishow meni yllättävän hyvin kaikista alun vaikeuksista huolimatta ja tunnelma oli kyllä ihan mahtava! Vapautunut, hauska ja innostava. Yleisössä istuneet ykköset ja kakkoset olivat mukana jutuissa ja nauroivat, taputtivat ja huusivat. Opettajatkin suostuivat heittäytymään, vaikka välillä itsekkin mietin, että kehtaisiko noita kaikkia temppuja tehdä edes oppilaana. Kiitos siis varsinkin heille! Vaikkei Abipäivä todellakaan ollut kaikkien yhdessä tekemä tuotos, oli se silti uskomatonta kokea yhdessä, kaikkien kanssa. Kaikkien kasvoilla paistoi hymy aamu varhaisesta asti.

Abishowta seurasi tietenkin Penkkarit! Rekkojenkaan hankkiminen ei ollut itsestään selvyys ja pitkään etsittiinkin rekkoja tai ihmisiä, jotka niitä tilaisivat. Kun näin nuo kolme Kantakaivun punaista rekkaa rivissä koulun parkkipaikalla, helpotus valtasi minut, sillä jälleen oli selvitty yhdestä esteestä. 

 Noin kello 11 aloimme raahautua rekkoihin. Vielä viimeiset lakanoiden kiinnitykset ja homma oli sillä selvä. Ja näin hilpeä karavaanimme lähti matkaan! Kolmen rekan voimin joista kaksi olivat täyteen pakattuja ja se kolmas, no siellä oli vain parikymmentä abia, mutta tunnelma siinä oli sitäkin parempi!

Lakanoista olen ylpeä! Ideoita niihinkin etsiittiin taas ehkä liiankin kovalla vaivalla, eikä kukaan oikein ilmoittanut kiinnostusta tehdä asiaa, paitsi tämä pieni porukka, joka väsäsi lakanoita vielä keskiviikko iltana kello 19 koulun aulassa.

Kiersimme Klaukkalan alueelta neljä koulua, joista 3 olivat ala-asteita ja yksi oli yhteiskoulu. Tiukkaan oli asetettu säädökset ja säännöt siitä, milloin ja mistä heitetään, etteivät lapset jäisi alle. Saavuttuamme jokaiselle koululle, ei yhtäkään ohjetta noudatettu, mutta eipä onneksi käynytkään mitään. Tunnin hurvastelu oli kyllä yksi kokemus lisää jo tälle vuodelle! Näitähän kertyy ihan liukuhihnalta nykyään!!

Saavuttuamme koululle alkoi valmistautuminen Abiristeilylle. Osa kävi syömässä ja osa vaihtoi vielä vaatteitta ja pakkasi laukkujaan iltaa varten. Eräs poika ei kuitenkaan vaivannut päätään tuollaisilla asioilla sillä hänellä oli aivan muita suunnitelmia torstai illalle kuin abiristeily, hän oli päättänyt mennä lääkärille!

Päätökseni herätti paljon kysymyksiä ja osalle tuntui täysin käsittämättömälle etten halunnut lähteä laivalle juhlimaan tälläisen päivän päätteksi. Kesällä risteilyä varatessa, minusta tuntui välillä, ettei se ehkä kuitenkaan ole minua varten, joten päätin etten vaivaa asialla mieltäni sen enempää. Ilmoitin etten tulekkaan ja olin kyllä päätökseeni tyytyväinen, vaikka toki risteilylläkin olisi varmasti ollut ihan mukavaa!

Minun torstai-iltaan kuului jotain aivan muuta kuin juhlimista. Lähdimme Miikan ja Leevin kanssa kohti Helsinkiä ja Mäkelänrinnettä kello 16 aikoihin. Minulla oli varattu aika Dextraan jalkani takia, joka ei ole vieläkään kunnossa, vaan patti mollottaa jalkapöydässä edelleen viiden kuukauden jälkeen. Leevillä taasen oli kunniatehtävä käydä korvaamassa Mäkelänrinteessä puuttuvaa tanssiparia yhden illan ajan. Miikalla oli lentopallotreenit ja hän oli myös lupautunut Leevin ja minun kuskikseni.

Jätettyämme Leevin tanssiparinsa hoivaan, kävimme katsomassa Miikan tyttöystävää Minnaa, joka asuu aivan koulun vieressä. Hetken aikaa siinä oltuamme söimme koululla ja jatkoimme matkaa kohti Munkkivuorea ja Dextraa, jossa jalkani taas kerran tutkittaisiin.

Kaikkien näiden tapahtumien jälkeen tarkoituksena oli mennä keskustaan syömään ja viettämään iltaa kolmistaan. Lääkäristä palattuani Märskyyn, oli Leevi jo valmiina, mutta Miikkaa ei kuulunut, sillä treenit olivat alkaneet sen verran myöhään, ettei hän ehtisikään meidän kanssamme!

Menimme kuitenkin syömään, mitä erikoisimmassa, mutta ehkä hauskimmassa seurassa mies muistiin! Leevi pyysi tanssiparinsa mukaamme syömään ja Miikkaa tuli korvaamaan oma äitini! Näin me neljä matkasimme Maya- ravintolaan Rautatieasemantorin kulmaan ja ai että oli hyvää ruokaa. 

Pari tuntia kului lentäen ja kotiin palasimme noin kymmeneltä illalla. Itse kirjoitan tätä nyt, kun kello on puoli 1 perjantaina. Muut abit ovat jossain päin Suomenlahtea juhlimassa. Pitäkää hauskaa, sillä minä ainakin pidin!

Ja hei nythän tämä vasta hurjaksi käy, sillä huomenna ohjelma pitää yllä loistavaa tasoaan. Sitä seuraa hiihtoloma, matka Kuopioon ja uusi yritys inssistä, jonka onnistuin tiistaina repuuttamaan! Tämä oli valtavan pitkä päivitys! Valtavasti minulta uupuu kuvia, mutta katsotaan, jos abishowsta tulisi sitten vielä ihan omaa juttuaan kuvien kera!