20.4.2014

Weekend! Sightseeing! (3.Päivä)

Lauantai, heräsin vasta 9.30 ja perheeni hieman ihmetteli kuinka pystyn nukkumaan niin pitkään. Aamupalana länsimaalaista: muroja, paahtoleipää ja maapähkinävoita, sekä saksalaista maitoa.

Sitten asia, jota mietin kauan ennen matkaa. Nimittäin millaisia ovat kiinalaiset ruokakaupat? Ihmisiä niin jumalattoman paljon kuitenkin. No aamupäivällä kävimme paikallisessa city-marketissa. 
Pieni kauppakeskus, ihan kuin Suomessa, ei mitään eroa, kunnes tulemme itse ruokakauppaan. Meteli on sietämätön, myyjiä joka puolella huutamassa mainoslauseita mikrofoneihin, jotka on kytketty hyllyn viereen laitettuihinn kaiuttimiin, jokaisella myyjällä omansa. Tarjolla aivan kaikkea ja kaikkea myös minulle tarjottiin. Rauhassa ei saanut olla sekuntiakaan, aina joku oli kimpussani kädessään lie mikä tuote ja kertomassa kiinaksi kuinka tarvitsen sellaisen ja kun on alennuksessakin "vain ja VAIN" minulle.
Kalatiski oli hämärä. Elävää ja kuollutta. Kaikkea sellaista mitä en ollut koskaan nähnytkään. Valokuvia en uskaltanut kaupassa ottaa ollenkaan, eikä aikaakaan ollut.
Fengin ( host-kiinalaiseni) ystävä tuli kauppareissun jälkeen tekemään pastaa ja jauheliha-kastiketta. Hän opiskelee länsimaalaista ruuanlaittoa Pekingiläisessä ammattikoulussa. Opiskeltavaa ainakin pihvin kypsyys-asteissa vielä riitti. Well-done olikin täysin raaka. Muuten oli mukavaa syödä pastaa ja jauhelihakastiketta, mikä oli isäntäperheelleni eksotiikkaa.

Iltapäivällä menimme katsomaan Taivaan Temppeliä. Minä, Feng ja äiti, vain me kolme. Perheen isällä oli töitä myös viikonloppuisin.  Ja muut suomalaiset olivat lie missä, osa yhdessä ja osa yksin.

Taivaan Temppeli on hallitsijoiden rakennuttama juhla-/seremonia alue erilaisina temppeleineen ja alttareineen. Kävelimme alueen päästä päähän ottaen valokuvia ja katsellen erityisesti hienoa arkkitehtuuria, joita perinteisissä kiinalaisissa rakenuksissa. Samana päivänä kuitenkin havaitsin ettei nykyisissä rakennuksissa enää käytetä sitä tyyliä juuri lainkaan, paitsi super hotellejen katolle pystytetään pieni perinteinen tönö koristeeksi.









Palattuamme kotipihaan vaihdoimme taksin omaan autoomme ja lähdimme koko perheen syömään ravintolaan jonnekkin päin Pekingiä. Suuntavaistoa minulla ei ollut ollenkaan kaupungissa. Tiesin missä on koulu jos lähdettiin kotoa. En muuta,

Ravintola oli valtavan kokoinen, suurempi kuin yksikään aikaisempi joissa olen käynyt. Ruokana totta kai Pekingin ankkaa, pekingiläisen keittiön ylpeys. 
Ankka leikattiin asiakkaiden pöytien vieressä ja nuo kaksi kokkia olivat kuin robotteja, eikä aikaa
 kulunut minuuttia kauempaa.

Ankka, possun kylkipalat, sienet, kasvikset käärittiin ikään kuin tortillaksi tai laitettiin säpylän väliin.
Illalla näin vielä jotain todella erikoista. Läheisellä tavaratalon aukiolla suuri joukko ihmisiä tanssi erilaisten musiikkien tahtiin. Noin pari sataa ihmistä. Yksi näytti askeleet ja asetti musiikin, loput kopioivat. Itsekkin menin mukaan ja jopa osasin jotenkuten. Hassua siinä oli se ettei Suomessa koskaan ole tuollaista, kun taas tuo oli joka päiväistä sosiaalista yhdessäoloa Kiinassa. Iltaisin ihmiset tulivat kaduille syömään ja viettämään aikaa vaikka kello oli reilusti yli kymmenen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti