Tiistai! Normaalit aamurutiinit jälleen kerran. Kerrankin kuitenkin olin nopeampi kuin isäntäni! Sinänsä jo ihme, sillä mielestäni aamulla he olivat ylhäällä jo tunnin ennen minua. Jälleen koululle 7.30 ja bussiin, matka kohti Pekingiläistä ammattikoulua. Tunnin ruuhkassa istumisen jälkeen saavumme valtavan koulurakennuksen eteen. Verrattuna ystävyyskouluumme parinkymmenen kilometrin päässä, ei uskoisi sen olevan mahdollista. Meidän koulussamme vessojen haju ulottuu käytäville ja koulu rakennus on muutenkin ankea. Täällä käymme kullan värisessä wc-tilassa, käytävät ovat vitivalkoiset ja lattiat kiiltävät.
Ammattikoulu on kuulemma yksi Pekingin ja koko Kiinan arvostetuimmista, ainakin niiden palkintojen perusteella joita meille innolla esiteltiin. Kiersimme hetken koululla, läpi keittiöiden, hiusstudioiden, kauneussalonkien ja spa/kylpylä osastojen. Suomalaisissa kylpylöissäkään ei ole niin yleellisen näköistä.
Ammattikoulun jälkeen menimme syömään buffaan! AI ETTÄ oli hyvää taas kerran! Ravintolassa erikoista oli kuitenkin sen sisustus ja koristelu:
Sitten alkoi spektaalimainen koitos, jossa otettiin niin miehestä kuin naisesta mittaa. Ostosparatiisi täynnä kiinalaista feikki-tavaraa, josta tingitään niin paljon pois kuin sielu sietää ja omatunto sallii. Nelikerroksinen rakennus vai viisi, en laskenut, täynnä pieniä kojuja, joista myytin aivan kaikkea mitä kuvitella saatoi. Myyjän mielestä jo pelkkä tuotteen katsominen on ostamista ja sen takia huutoa, sitä piisasi. Kaupan lämpötila oli noussut päivän aikana jo sauna lukemiin, eivätkä kaikkialla velloneet ilmansaasteet auttaneet asiaa.
Itse kaupankäynti oli aluksi yllättävän vaikeaa, enkä muutenkaan tykännyt tilanteesta ollenkaan. Kaksi ihmistä kusettamassa toisiaan ja vaikka saisinkin laskettua hintaa 80% alkuperäisestä maksoin mitä luultavammin silti liikaa. Osalla silmät kiiluivat, mikä oli kyllä ihan sopivaa tilanteessa, jossa tavaraa sai pilkkahintaan mukaansa niin paljon kun jaksoi kantaa. Kuvia kyseisestä ostoshelvetistä ei ole, sillä pelkäsin kamerani katoavan parempiin käsiin.
Koululle palattuamme menimme kotiin ja tänään iltaa vietettiin ihan kotona. Pelasin Fengin kanssa kiinalaista perinne peliä Go:ta ja jopa omaksi ihmeekseni voitin. Vieraskoreuttako vai eikö peli enää innosta nykynuoria.
Huominen onkin viimeinen päivä Pekingissä ja matka kohti Shanghaita alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti