Armeija päättyi miten päättyi. Palasin kotiin lepäämään ja parantamaan itseäni. Kuitenkin edessäni oli jo seuraava este tai mahdollisuus. Muutto Lappeenrantaan ja opiskeluiden aloitus tuntui kyllä enemmänkin vuorelta, jonka ylitse minulla ei ole asiaa mennä. Oli elokuun puoliväli, eikä minulla ollut tiedossa asuntoa, opiskelutukia tai ylipäätään opiskelijanumeroani tai todistusta siitä että olisin ylipäätään valittuna kyseiseen opinahjoon, sillä onnistuin nekin kadottamaan ennen armeijaan lähtöä...
Niin se viime viikon lauantai kuitenkin lähestyi ja yhtäkkiä huomasin kantavani tavaroitani peräkärrystä kohti valtavan kerrostalon 9. kerrosta Huhtiniemessä. Asunton hankinta oli haastavin osa valmistautumista, sillä minulla ei ollut minkäänlaista saumaa saada LOAS:in eli Lappeenrannan opiskelija-asuntosäätiön kautta itselleni soluasuntoa, koska olin 1,5 kk myöhässä. Viimeisen viikon aikana kävin kolmesti kolmen tunnin ajomatkan päästä katsomassa itselleni yksiötä tai kaksiota ja lopulta viimeinen kerta toi sen toivotun tuloksen. Pääsin vuokralle 24,5 m2 kokoiseen yksiöön seudun korkeimman rakennuksen korkeimmasta kerroksesta. Maisemat te näättekin alta.
Lauantaina piti kuitenkin vielä palata takaisin Klaukkalaan, sillä sain asuntooni sähköt vasta maanantaina kello 8.00. IKEAssakin oli vielä käytävä toisen kerran sillä tavaroiden sijoittelu tuossa huoneessa on senttimetreistä kiinni tällä hetkellä. Mutta loppujen lopuksi kaikki tähän mennessä kokoamani kalusteet ovat mahtuneet sisään.
Asunnon lisäksi opiskelukin pelotti minua. Oikeastaan opiskelijaelämä, vaikka se oudolta ehkä kuullostaakin. Moni on varmaan tietoinen tekniikanopiskelijoiden eli teekkareiden railakkaasta menosta ja juhlinnasta. Itsehän olen vasta fuksi, eli ensimmäisen vuoden opiskelija joka kastetaan vappuna sitten teekkariksi jos olen teekkarikasteen arvoinen. Ja kuten useat kavereistani tietävät en ole mikään juhlinnan ammattilainen, en edes puoliammattilainen. Tai sitten juhlin eri painosarjassa kuin muut sillä en juo alkoholia tai jos juon niin ne pari muutamaa hassua.
No ensimmäiset viikot yliopistolla ovat fuksiviikot, joista toinen on jo vietetty. Maanantaina aloitettiin juhlinnalla, tiistaina oli vuorossa fuksiolympilaiset ja keskiviikkona SuitUp- partyt paikallisella klubilla. En ole nauttinut viikon aikana pisaraakaan alkoholia. En ole pystynyt, enkä ole juhannuksen tapahtumien jälkeen halunnutkaan, sen verran sattui...
Olen nyt siis pyörinyt ja hyörinyt mukana ja jumalattoman hauskaa on ollut, mutta silti mieltä kaivaa se pieni erillaisuus mikä minun ja muiden välillä on. Vaikkei sitä päällepäin näkisikään ja vaikka juhlisin kovempaa kuin muut, nousee asia väkisin esille iltariennoissa. Mutta anyways, nyt takana on viisi päivää mahtavaa menoa ja eiköhän tähän kaikkeen sulaudu mukaan omalla tyylillään.
Onneksi oma kilta eli Pelletti on täynnä loistoporukkaa, joiden kanssa juttu luistaa. Meitä on sen verran vähän, että ensimmäisen viikon jälkeen on saanut mahdollisuuden tutustua miltei jokaiseen. Muutos auttaa myös se, että niin moni kiltalainen tai tuttu lukiosta asuu aivan vieressä. Ei tarvitse kuin viesti laittaa ja poppoo on kasassa! Lappeenrannassa kyllä kaikki tarvittava on muutenkin todella lähellä ja ihana polkupyöräni onkin viilettänyt ympäri kylän katuja melkoista vauhtia. Yliopistolle ajaa kotoa sen 10 minuuttia.
Mutta! Alku on ollut lupaava ja kaikki on sujunut miltei täydellisesti! Toki pyykinpesukone ja ruokakauppa ovat vielä tuntemattomia käsitteitä, mutta eiköhän nekin tule maanantaina vastaan. Huomaan myös että olen sopeutunut paikkaan, kun puheeseeni on ilmestynyt itsestään sanat mie ja sie. Myönnän, onhan se kova pala purtavaksi.
Pakko vielä todeta että näitä kirjoituksia on tullut ihan liian harvoin ja näistä tulee tälläisia ihmeellisiä sillisalaatteja ilman mitään erityistä merkitystä, mutta jospa se tästä nyt taas alkaisi tahti paranemaan!
-Sampo-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti