17.6.2014

Vain elämää, ei kun fudista!

Kesälomaa nyt kulunut kaksi todella nopeaa viikkoa! Ah tämä on mukavaa, ainut että tällä vauhdilla se on ohi taas ennen kuin huomaan.  Koulu loppui hyvissä tunnelmissa. Lauantain vietin ystävieni kanssa isovanhempieni mökillä, jossa olimme nyt toista vuotta peräkkäin. Pidän siitä, että saan tarjota ystävilleni jotain yhteistä ja muistettavaa. Ei alkoholia, ei missään nimessä, vaan jotain unohtumatonta ja positiivista yhdessä oloa. Itselläni oli älyttömän kivaa, toivottavasti muillakin, sää ei ollut paras mahdollinen, mutta sille ei voi mittään. 

Jalkapallon parissa pyörii elämäni nykyään aivan täysin! Kesätöinä ohjaan, valmennan, tuomaroin, katson ja pelaan jalkapalloa. Jalkapallo maailman suurin urheilulaji, liikuttaa tänä kesänäkin koko maailmaa, niin Brasiliassa, television ääressä, kuin Klaukkalan pelikentilläkin.

Kesätöiden suhteen otin rennosti koko kevään. Työni on mielestäni koulusta ja siinä on ihan tarpeeksi ylimääräistä puurtamista muutenkin puheenjohtajana sun muina rooleina ja Kiinan matkakin aiheutti viikon jälkeenjäännin opinnoissa. Kuitenkin! Sain kesän PARHAAN työn tälle kesälle, ikään kuin vahingossa. Oma seurani NJS järjestää joka kesä viikon jalkapallokouluja, joihin pääsin vetäjäksi! 02-07 syntyneet lapset nauttimassa kesästä kavereiden kanssa pelaten palloa. Olen aina tykännyt leikkiä ja pelailla lasten kanssa. Se sponttaanisuus ja iloisuus mikä niistä pienistä kasvoista näkyy. Ei huolia sodista, ei paineita omasta itsestään tai omasta tulevaisuudesta. Elävät niin sanotusti hetkessä. 

Oli hienoa olla roolimallina kahden viikon ajan noin 80 lapselle. En tiedä olinko hyvä roolimalli, mutta ainakin lapset tuntuivat pitävän minusta. Jos sinulta kysytään päivän päätteksi, "Kai sä valmennat meitä huomennakin?" ei siinä voi kun hymyillä ja todeta että jotain on tehty oikein. Oli itkuakin, totta kai, mutta maaginen puhallus tai loraus vesipullosta  oli usein pelastus kaikkeen. 

Leirin lisäksi sopimuksen 60 tunnin täyttämiseksi lupauduin Nappulaliigan "valmentamaan" apuvalmentajaksi. Yhtäkkiä sain viestin NJS:n toimistolta ja nyt oma joukkueeni NJS pojat 09 ManU on osa viikottaista ohjelmaani ainakin tämän kesän. 09 syntyneet! 4-5 vuotiaita! Eihän siinä nyt jalkapallosta vielä kauehammin puhuta, eikä se ole sitä nähnytkään. Mutta tuo noin kymmenen pojan porukka, joka keskiviikkoisin kokoontuu kentälle kuuntelemaan minua ja pitämään tunnin ajan hauskaa pallon kanssa ja ilman. Leikit, pelit, valmentajan kiusaaminen, aurinko, kaverit. Hauskaa puuhaa!
Yllä oleva video on poikien ensimmäisestä ottelusta koskaan :)!
Jottei futista olisi elämässä liian vähää urani tuomarina alkoi pari viikkoa sitten junnujen turnauksessa. Lauantaina 9 peliä, aamusta iltapäivään. Ja jälleen pääsen, katselemaan lasten iloa ja pelailua. Tuomarista nyt ei koskaan kukaan taida pitää, mutta kehut vanhemmilta lämmittivät ja hymyilyttivät. Turnaukset olivat lapsena jalkapalloilun kohokohta. Niissä on vain se taika ja yhteishenki. Makkara ja pyttipannu. Hesa Cup oli kaikkein suurin ja hienoin. On edelleen, ehkä minunkin 09 pojat joskus pääsemme kokemaan sen.
Kuva jo toukokuulta, jolloin olin toisessa turnauksessa! Elämäni eka peli tuomarina/pelinohjaajana.

Leiri loppui, valmennus kesätauolla ja A-poikien sarja loppui. Muiden loppuessa, yksi alkaa, yksi ylitse muiden. Jalkapallon MM-kisat pamahtivat samba rytmein torstaina käyntiin ja nytkin kirjoitan samalla kun Ghana ja USA kamppailevat avausotteluissaan kunniasta ja maineesta. Kerran neljässä vuodessa kaveriporukkamme vetäytyy sisälle katsomaan jalkapalloa. Nyt varsinkin kun pelit ovat öisin, joutuu päivät nukkumaan. Täytyy järjestää kisastudiota joku päivä, kun säät sen sallivat!!

Juhannus on edessä ja sitä seuraakin jälleen rippileiri! Palaillaan!
Nauttikaa, rauhoittukaa ja katsokaa jalkapalloa!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti